torstai 16. elokuuta 2012

SM Simulaattorimaailma enduro 12.8.2012 Jämsä

Juoruja kuulin, että Jämsässä olisi tarjolla hiekkapätkiä kisoissa. Kävin oikein kerrankin treenaamassa ja tekemässä iskareille pientä säätöä, että toimis hiekkapatikossa. Hyvin mielin kisoihin siis jopa vähän treenanneena.

Aamulla vaikutti sille, että päivästä tulee lämpöinen. Itsestäni lähdin kisapaikalle ja vanhempieni ja sedän seuratessa sitten perästä, kun lähellä kotipaikkaa oli kilpailut.
Perus temput katsastuksineen ja onneksi edellisenä iltana väänsin vara etuvanteelle fimi renkaan paikalleen ja otin mukaan. Nyt on nimittäin ollut eturenkaan kanssa jotain uskomatonta vääntöä, kun kolmatta sisärengasta tällä hetkellä pidän paikallaan ja se vuotaa. Kuten kaksi edellistäkin vain laskee paineita pois. Varavanteella paineet säilyy maailman tappiin asti joten ei muuta kuin se paikalleen ja kisaan.

Siirtymä ekalle pätkälle oli nopsa ja lähinkin siitä ajeleen normi vauhdilla. Totesin, että jarrukahva on aivan väärässä paikassa. Takaiskari potkii aivan älyttömästi takaisin ja pätkä on kaikkea muuta kuin nopea. Paikoitellen varsin hidasta puun kiertoa ja yksi märkä läntti mikä piti kiertää. Pätkää ajellessa meni kaasukäsi aika pahasti tukkoon. No se oli semmoinen, sijotus 22 ja kohti seuraavaa pätkää pienen siirtymän kautta.

Jarrukahvaa lähemmäksi tankoa ja uudestaan veivaamaan toista maastokoetta mikä oli kyllä omaan mieleen. Leveämpi, nopea ja vähän rossirataakin. Takaiskari oli vain liian kova, että potkiminen vain jatkui ja tuntui ettei pyörä etene. Ajo sinänsä ihan perusvarmaa suoritumista ja melkomoista jarruttelua, kun ei tiennyt reittiä ollenkaan. Sijotus 24:s ja kuten edelliselläkin pätkällä niin tälläkin tuli pataan 30-40s kärki ajasta. Muutoin aikojen puolesta kohtuullisen tasaista.

Huoltoon missä vähän bensaa tankkiin, iskarista vaimennusta auki, paluuvaimennusta kanssa auki ja ukolle mehua vyölaukkuun. Kuulin pahoja juttuja seuraavasta siirtymästä, että sielä on mäkiä. Ne ei ole ihan lempi juttu meikällä endurossa. Lähin rohkeasti ajamaan kohti 3MK:tta ja voi ziisus mitä kivikkoa se siirtymä oli. Minulle lyhyenä ihmisenä tuottaa hieman vaikeuksia, kun kivikossa tuppaa kumminkin vähän väliä aina vauhti loppumaan ja silloin pitäis jalan ylttää maahan. Siirtymä meni ihan hienosti kumminkin vaikka kivikkoa oli ja muutama ikävä mäki matkalla. Kolmas maastokoe tuli eteen ja ei muuta kuin tutustumaan pätkään. Melko varovaisesti tuli ajettua kun oli polkua ja kantoja reitillä ettei käy pahasti. Yhdessä kohdin onneksi oli ystävällinen henkilö varoittamassa liukkaasta sillasta. Ja voi prkl se oli liukas. Ei yhtään kaasua ja pyörä silti vain kampee sivuttain. Pätkästä ei ihme muistikuvia ole, mutta polkua ja hieman ristiin rastiin meneviä uria oli jonkin verran. Ei oikein tiennyt minne pitää ajaa ja kisan ainut spedeily tulikin sillä pätkällä, kun ajoin lippusiimoihin kiinni kun näin vähän erillailla mutkan. 5-10s meni siinä töpeksiessä. Sijoitus pätkällä 22:s ja minuutti kärkiaikaan.

Huollossa olikin vähän väsyny mies sitten jo. Ei tullu sen suuremmin mitään tehtyä, kun juotua urheilujuomaa ja tankattua pyörä. Seuraavalle kierrokselle olikin sitten tarkoituksena vähän hyökätä, kun huoltopäälliköt sano, että c-yleistuloksissa on iso nippu kuskeja samoilla luvuilla. Ei muuta kuin kohti seuraavaa kahta pätkää. 4MK:lla ajo lähti paremmin menemään kun takaiskari oli vähän parempi. Vähän potki silti takaisin ja reitti olikin kulunut jonkin verran ekalta kierrokselta. Vauhtia koitin puristaa lisää mutta kyllä vain ikävästi kädet puutui ja oikein puuskuttamaankin alkoi hengitys. Sijoitus pätkällä 22:s ja 4s nopeammin ajettu kuin ekalla kierroksella. Noooh, kova oli yritys ajaa kovempaa mutta käsien puutuminen vei sitten reilumman ajan parantamisen. Tietty reitti kuluneempi ja ajoin edellä olleen kiinni, että siitä tuli vielä oma ohjelmansa.

5MK olikin sitten mukava ajettava, joskin alkoi käymään vähän vaaralliseksi, kun lopussa piti vetää hieman pattisilla suorilla aika lujaa. Pakko oli hieman höllätä, kun niistä vauhdeista olisi kirjottanu mäntyyn niin olisi itku tullut. Ajo ihan perus juttua ja vähän kunnon loppumisen merkkejä alkoi tulemaan. Pätkän 20:s ja 10s ajasta pois ekalta kierrokselta. Ihan hyvä vaikka reitti oli siinäkin kuluneempi.

Huollossa juotavaa reilusti ja AT-asemalla odotellessa lähtöä päivän viimeiselle pitkälle siirtymälle ja 6MK:lle alkoi mieleen tulla ajatukset, että ei kiinnostaisi pätkääkään se kivikon ajaminen. Varovaisesti ajettava, että jaksaisi mennä loppuun kunnialla. Kello näytti, että nyt reitille ja sinne lähettiin. V*tutti ihan älyttömästi se mitä oli tulossa. Reitti oli kulunut ja paikkoja oli kierreltävä. Ukosta loppui mehut melko totaallisesti ja siirtymällä heti eka mäki tuotti ongelmia. 2krt nuritse ja se pyörän pystyyn vääntäminen vain tuntuu aina yhtä raskaalle. Sen jälkeen kaaduinkin joka mäessä ja paristi ihan vain reitillä. Väsymyksen mukana tuli kyllä kunnon kyntämistä, että kyllä sai paristi kirota ihan reilusti. Siirtymiltä selvisin 6MK:lle ja porukka siinä vähän ravisteli käsiään ja ajattelin että mennään nyt suoraan lähtöön ettei tartte odotella ja ottaa AT-pisteitä, kun ei kerennyt lenkiltä takaisin ajoissa.
Ajo tuntui ihan hyvälle joskin reitin kuluminen täällä oli vähän ikävämpi. Kerran spoorissa montun kohdalla jalka otti aika ikävästi kantoon ja repäisi niin, että lonkassa tuntui. Hieman rauhallisemmalla meiningillä pätkän loppuun ja melko samaa uraa pitkin mitä ekalla kierroksellakin ajoin. Pätkän maaliin ja taas oli hyvä fiilis, että tästäkin tuli sitten selvittyä! Maastokokeen 23:s ja ekalle kierrokselle 10s huonompi aika.

Sijoitukset meni aika tasan niin, että olin maalissa sitten c-avoimen 20:s. Ajoon ihan tyytyväinen, kun ei tullu pätkillä suuria virheitä. Pätkät jaksoi ajaa ihan hyvällä tsempillä mutta siirtymällä tullut väsähdys kyllä sai ajon aivan pirstaleiksi. Sen jälkeen kaikki tuntui niin vaikealle ja raskaalle että morjens. Mutta tällä eteenpäin ja kohti seuraavaa crosscountry kisaa. Endurot taitaapi olla tältä vuodelta ajettu ja jäljellä on kaksi cross countryä. Jämsä ja Heinola...

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Motopalvelu SM Enduro 7.7

Kisoihin piti lähteä vähällä treenillä. Ei ole tullu 4-5krt enempää ajettua ja sekin sisälti cc-kisan ja valmennuspäivän. Lähtökohta taas kohdallaan kisoihin ja kostean kuuma keli ei varmasti tee helpoksi kisaa.

Katsastukset ja ilmottautumiset kuten normisti. Äänet meni läpi ilman murehtimisia kevyesti ja niin päin pois.


Ensimmäiselle kierrokselle lähdin ajeleen meiningillä, että katotaan nyt mitä tulee ja miten maistuu. Aamulla olo oli vähän "höntti", että ajo ei välttämättä tänään lähde.
Ensimmäisenä oli pitkä siirtymä mikä oli panssariuraa, polkuja ja pikkusia mäkiä ja "teknisiä"kohtia. Makea siirtymä, tuommoista olisi ajanut vaikka koko päivän. Kunnon päälle tai käsille ei tämä ottanut juuri yhtään. Sitten oli ensimmäisen maastokokeen aika.
Vähän vaikea asennoitua jatkamaan saman tyylisen uran ajamiseen nyt sitten kelloa vastaan. Alussa oli hieno mäki mistä olis saanu vähän hypättyä ja otettua tyylikkään pienet "scrubi-kuvat". Mutta eipä tullu paljoa kikkailtua, kun ei tiennyt yhtään mitä sielä takana odottaa. Ekalla pätkällä piti ohittaa pari tyyppiä, päästivät todella hyvin ohitse. Toisen kohdalla tietysti sammutin pyörän vähän matkan päässä ja jouduin päästään ohitse. Ei muuta kuin perään ajelemaan ja totesin, että ajetaan nyt tässä etten sotkisi senkin kisaa. Mutta olin sen verran nopeampi, että päätin mennä ohitse sitten leveämmällä kohdalla. Siinä ohituksessa menikin kädet nopeasti tukkoon ja loppu maastokoe olikin pientä taistelua. Pari tyyppiä oli yhessä mäessä kiinni ja niistä pääsin onneksi ohitse. Pahoittelut kilpailutoverille minkä kanssa jouduin tuollain touhuamaan. Sijotus pätkällä 33. Monta pyörän sammutusta ja yksi paha kuormalava paikka, että piti nousta pyörältä pois ja taluttaa ylitse, parannettavaa jäi.


Huollossa kerkesin hyvin tankkaamaan, juomaan ja pikkasen säätään etuiskareista vaimennuksia auki. Siitä ei muutakuin kohti helppoja siirtymiä ja kahta lyhyempää maastokoetta. 2 MK tuli nopeasti ja oli semmoinen ihan mukava baana ajella. Ekalla kierroksella tuhrasin aikaa aivan älyttömästi, kun oli suoran päässä 90-oikea ja 180 vasemmalle. Porukka oli vetässy lippusiimoista läpi ja mie siinä kohdalla hokasin, että voi helkkari tässä kävi näin. Pysähdyin ja käänsin pyörän ympäri, että pitäähän tämä pätkä ajaa niinkuin pitää ja ettei tule oikomisesta sanktiota. Joku yleisön hessu näyttikin sitten, että käänny ympäri ja jatka matkaa. Ei muuta kuin takaisin vaan paahtamaan. Loppu pätkä meni taas varoen pimeitä kohtia ja varomalla pitkäksi ajoja. Yhen kerran kävin syvällä spoorissa, kun en kerennyt katsomaan mistä sen sai kierrettyä. Ei mitään suurempaa tragediaa sillä pätkällä muuten, kuin tuo oikomis juttu. Sijotus pätkällä siitä huolimatta 28:s ja n. minuutti kärki aikaan. Ilman pysähtymistä ja tuumaamista olisi mennyt kyllä hyvin.

3 MK:lle olikin sitten helppo siirtymä hiekkatietä ja paria polkua pitkin. Maastokokeen piti olla yleisö pätkä mutta ei tuolla yleisöä ollut juurikaan. Maastokoe oli kyllä mieluinen, melko helppo ja pari makeeta kohtaa mistä vähän tuli vedettyä riskillä. Mukavia valleja ja vähän juuria urassa... Piti melko sokkona ajella, kun ei tiennyt yhtään miten reitti menee. Varovasti jarrutellessa mutkiin ja paristi silti meinas mennä lippusiimoihin. Maastokokeen jälkeen olikin sitten fiilis, että nyt tuntui meno jo vähän maistuvan ja ajokin semmoista mitä pitäisi olla. KYLLÄHÄN SE KULKIKIN! Sijotus maastokokeella 13:sta! 25s kärkeen mikä on paljon, mutta pohja-ajan ajanut on mennyt tosi paljon kovempaa mitä muu sakki. Sulka kypärään siitä, että parempi aika mitä luokan voittaneella. Pätkän tuloksista tietämättä vähän alla päin huoltoon, että mitäköhän tästä tulee...

Huollossa oli hyvin aikaa juoda ja tankata pyörä. Kerkes vähän rauhottumaan ja istumaan. Kuumuus alkoi kyllä tehdä tehtäviään ja pieni päänsärky alkoi hiipiä takavasemmalta. Ei muuta kuin uudestaan reitille ja sotasuunnitelmana on hyökätä 4 maastokokeella reippaasti.

Toiselle lenkillä lähdettäessä huomasin, että äänimerkki pyörii tyhjää. Ei muuta kun vähän matkaa siirtymää ja katseleen kiinnikettä ja syylärin kannakkeessa oleva holkki pyörikin tyhjää, ei pysty korjaamaan joten annettava olla. Siirtymä meni paremmin ja ei tullut harhailtua liikoja, kun tiesi jo mistä kiertää.

4 maastokokeelle sitten hyökkäys päälle ja ensimmäiset mäki kurvaukset menikin hienosti ja oli siistiä vähän ottaa ilmaa alle ja hypätä pitkään mäkeen alas ja kovalla jarrutuksella valliin. Sitten synkempään mehtään, sielä kanssakilpailija makoili ikävästi ja hiljensin katsomaan, että onko kunnossa. Hän viittoin, että anna mennä, ei hätää. Aukeammassa maastossa meinasin vetästä yhen kohdan pahasti pitkäksi, lippusiimat katkeili ja ei muutakuin pyörää ympäri ja taas tuhlaantui 10-20 s. Muutamia pyörän sammutuksia taas ja muistaakseni pari ohitusta piti tehdä. Ohitukset meni onneksi hyvin ilman, että vaaransi muiden ajoa. Pätkän puolivälissä alkoi kädet puutumaan ja pääsin taas ohittamaan yhden tyypin. Sammutin pyörän pari kertaa hitaissa paikoissa ja v***tti. Lähellä pätkän loppua sama kuormalava kohta ja yritin ajaa ylitse siitä. Tietysti kunnon sudituksella ja perä alta. Laitoin jalkaa maahan, että saan tukea ja sittenhän sitä kaaduttiin, kun ei puolen metrin jaloilla yltä. Tietysti suoraan kiven päälle ja näin kuinka ilmanohjaimen muovi ryysti kiveä pitkin. Äkkiä pumppasin pyörän ylös ja samalla hajos kengästä yksi solki. Loppupätkä olikin vähän kivikkoisempaa ja ylimääräinen ohjelma söi miestä jonkin verran ja alkoi kädet huutamaan hoosiannaa. 50 m ennen maalia tietysti vielä yksi pyörän sammutus ja pakko oli päästää takana tuleva uudestaan ohitse ja sitten pyörä käyntiin ja kaksi mutkaa jolloin huomasin, että maali oli taas aivan nurkan takana. Vähän joutu manaamaan, että nyt meni käteen ja tuli annettua turhan kaatumisen ja sammutusten vuoksi aika paljon myöden ajassa. Ei se silti kaikista huonointen menny. Sijotus 34 ja 20s huonommin kuin ekalla kierroksella. Ottaen huomioon reitin kulumisen ja ohjelman niin ihan ok. Silloin siirtymälle mennessä kyllä ärsytti, kun niin paljon piti spedeillä sillä maastokokeella ja se, että alkoi kunto vähän loppumaan.

Huoltoon tullessa päänsärky alkoi olemaan jo aika hyvä ja fiilis kadoksissa huonosti menneen pätkän jäljiltä. Pyörästä hajos taklausharjoituksessa kiven kanssa syyläristä korvake mikä vasta hitsattiin kuntoon. Eli taas korjataan ja ostoslistalle menee syylärinsuojat ettei tartte joka ajokerralla syyläreitä oikoa ja hitsailla. Kengästä meni soljen vastakappale mikä on kengässä. Ei aiheuta toimenpiteitä, kun ei niille pysty mitään tekemäänkään. Viimeiselle kahdelle maastokokeelle lähdin selviytymään. Varovaisella meiningillä, että maanantaina pääsee töihin.

5 maastokoe meni ihan ilman suuria murheita, vähän varovaisesti ja paria paikkaa varoen ettei tartte jäädä syvään spooriin kiinni. Kädet alkoi mennä taas tukkoon ja tuli ajettua liian pienellä vaihteella koko ajan ja alettua istumaan väärissä paikoissa. Sijoitus 28 ja puolen minsan päässä jo 10 porukka. Olisi ollut mahdollista ajaa sinne jos ei olisi työpäivä painanut takaraivossa ja olisi ajanut sillä isommalla vaihteella.

Helppo siirtymä viimeiselle pätkälle ja mielessä, että sielä vallit on menny varmaan pusseille ja niitä ei pidä ajaa. Siirtymällä alkoi vasen ranne kipeytymään oikein kunnolla ja tiedossa oli tämä vanha vaiva. Lähdin ajamaan viimeistä maastokoetta ihan ok asenteella ja muutama mutkaan meno meni aivan liian varovasti jarrutellen ja parissa mutkassa olikin tasaista. Valli kierti aivan törkeän kaukana sisäkaarteesta ja meni vähän tasapainoiluksi, kun ajoin sisälinjoja. Parissa mutkassa onneksi ajosilmää oli sen verran, että vallista tukea ja leikaten sisälle. Muuten pätkä meni kyllä ihan ok, paremminkin olis päässy mutta vähän varovaisuutta ja tasapaino-ongelmia mutkissa. Fiilis oli pätkän maalissa, että nyt on tullut vedettyä sen mitä kunto antaa periksi mutta vauhtia jäi kyllä vähän varastoon, kun tuli varottua sairaslomaa vähän liikaa. SIJOITUS 11:sta!!! Kyllä veti naamaa hymyyn, että ei olisi uskonut tuommoisella ajolla pääsevän noin hyvälle sijalle. 0,2s päässä pätkän 10 sija, 9 sija n.2s päässä ja vaivaisen 4s päässä 3 sijoitus pätkällä. Ne olisi voinut olla ajettavissa kiinni mutta kahden kärki meni niin kovaa, että heihin ei ollut mitään mahdollisuutta.

Kroppa kipeä ja hyvällä fiiliksellä sai tulla maaliin. Ennen kilpailua laitettu tavoite 40:nen porukkaan kerkeämisestä täytyi ja puoliväliin porukkaan myös. Mutta 3&6 pätkän hyvät sijoitukset ja pienet erot edellä meneviin sai kyllä tosi hyvälle mielelle. Jos vähän iskareita säätelis ja kävisi treenaamassa niin tulokset voisi olla vielä paremmat! Saa nähdä vain, että tuleeko endurokisoja vielä ajettua mutta crosscountrya ainakin paristi varmasti tiedossa.

tiistai 3. heinäkuuta 2012

JPV MX-koulukiertue 11.6.2012 Siilinjärvi

Vuosi sitten polkupyörällä olin lenkillä ja eksyin Mikkelin Haukilammen motocross radalle katseleen meininkiä. Sielähän oli Jussi-Pekka Vehviläisen MX-koulukiertue meneillään ja sielä olinkin puoli päivää kuunteluoppilaana. Totesin silloin, että tämmöiseen on päästävä.

Tänä vuonna sitten Sulkavalla olisi ollut samanmoinen, no se olikin täynnä. Missäköhän muualla olisi ko. koulukiertueen pysähdyspaikka? Siilinjärvi sattui lähelle ja kalenterissa löytyi lomapäivälle samantien paikka.

Ei muuta kuin paikalle ja meininki oli kohallaan, kun seurana oli monen kokoisia pyöriä ja kaikki crossi lisenssikuskeja. Nonni, eli vetomiehiä kaikki ja nyt meikäläinen enskapenana paikalla. Olinkin leikkisästi koko päivän ajan tunnettu "lamppumiehenä".

Päivä olikin tarkoitettu tehtäväksi niin, että 3 rastia ja jokainen rasti sisältää 4x10min ajoa. Totesin taas mielessäni, että huhhuh. Kyllä on meikä poika tämän ajorupeaman jälkeen vähän poikki. Radalle järjestettiinkin kolme hyvää lenkkiä mitä sitten ajeltiin vuorollaan.

Ajamiseen tuli hyviä vinkkejä ja nyt voi sitten vähän alkaa panostaan treenin laatuun, kun koittaa hieroa ajovinkkejä oikeasti selkäytimeen. Pääosin homma toimikin ihan hyvin, hieman jalkojen asentoa paranneltava. Jalkojen asento tekikin mukavan tempun ja alkoi käymään selkään ajaminen aivan älyttömästi. Typerin asia olikin, että ei oikein enduropyörän iskarit kestä semmoista sikaa mitä crossi vaatii. Patikkoa ei pystynyt yhtään ajamaan samalla tappamisen meiningillä mitä vuosi sitten, kun kävin vanhemmalla rossipyörällä veivaamassa sielä. Hyppyrit meni hyvin ylitse ja ajo maistui. Nyt piti hiivistellä hyppyreihin, kun pelotti että pyörän runko katkeaa, kun oikein laskee sopivasti pari metriä lyhyeksi tai pitkäksi.

Hyvä päivä® ja todella opettavainen. Valmennus jutut eivät tähän pelkästään jää vaan seuraavaksi pitää mennä sitten undercover meiningillä Honda extreme academy:n päivälle Kuopion Heinjoelle. Sielä taas saakin vastaan Pirisen&Pyrhösen&Jorgensenin joilta imeä oppia lisää. Sitä ennen onkin enduroa tiedossa Vekarajärvellä ja kesälomailua Riiassa, se hölläsee.

Motorengas CC Joutsa 2.6.2012

Kesä alkoi ja ajamaan pääsi ennen Joutsan cc-kisaa kaksi kertaa kesärenkailla. Pystyi helposti toteamaan, että kylläpä on vauhti pudonnut. Ajoin kerralla melkein tankin tyhjäksi kokeillakseni, että miten kunto voisi kestää 2h kilpailun. No jaa, saattoi kestää tai ei kestä. Riippuu mitä vauhtia täytyy pitää. Tavoitteeksi 100 joukkoon pääsy, huippusuoritus voisi tällä ajolla olla jos puoliväliin pääsee.


Vettähän satoi aivan älyttömästi. Lähdön järjestelyssä olikin tarjolla viimeinen rivi ja vähän piti koittaa lämmitellä käsiäkin ja poseerata parempaa puolta itsestään yleisölle ;)

Lähtö kävi ja totesin, että turha tässä hoppuilla. Kuuleman mukaan metsikköön hävisin varmaan viimeisen 15:sta sakissa. Sitten ajeltiin jonossa ja alkoi vähän hermo menemään iteltä, että ei tämmöstä possujunaa jaksa kukaan. Ei muuta kuin raivolla ohitteleen ja ihan hyvin pääsikin ohitse, milloin ulkoa ja milloin sisältä. Reitti maistui heti hyvältä, että mukavaa hiekkaa. Muutamia pieniä mäkiä oli alussa ja niissä piti vähän pysähdellä, kun tilaa ei ollut kiertää. 


Ensimmäinen isompi hiekkamäki mikä näkyy ylemmän kuvan taustalla. Mäen alla totesin, että ompas sielä porukkaa jumissa. Vähän katsoin reittiä, että tuoltahan taitaa latu löytyä ja kokeillaampas miten 300cc 2t kiipee mäkeä. Ei muuta kuin hanaa ja heti alkoi mielessä hymyilyttämään, kun tajusin laittaa uuden michelinin "kauha" renkaan taakse. Takana tulijat ja rinteessä olijat varmaan sai vähän todeta saman varmaan, että hyvin sylkee. Mäen päälle ilman ongelmia... Sitten alkoikin ajo vähän rauhoittua, kun sai omaa ajoa alkaa ajamaan ja keskittyä lähinnä siihen, että saa ohitettua porukan ilman suurempaa "block pass"ia.

Loppu menikin melko hyvin. Vesisade pilasi hieman sitä, kun ei meinannut nähdä mitään niin piti sit ajaa hiljempaa mitä olisi voinut ajaa. Parilla viimeisellä kierroksella loppui rollareista filmikin, kun joutui niin paljon vetelemään niitä.

Typerämpi homma kävi radan reunalla, kun oli patikkoa ja jalka osui montun reunaan ja repäs jalan taakse. Jalka jäi johonkin jumiin ja kirosin siinä, että mitä nyt tapahtu? Sivujalan kumilenkki oli ajosaappaan nivelen välissä. Ei muuta kuin kumilenkki jalasta pois ja kovaa ajoa... Kotona sain todeta, että reippaan vuoden vanhat gaernet sitten antautui niin ettei sitä saa korjattua. Ei taida tarvita ostaa niitä jos eivät tuota vertaa kestä ajoa.

Loppuen lopuksi sijoituksena varsin kelvollinen 69:s. Ottaen huomioon ajon määrän ennen kisaa ja näkemisen hankaluudet.

Jaksoi sitä peukkuakin näyttää ja pyörää on saanutkin pestä tuon turneen jälkeen monen monta kertaa.


lauantai 7. huhtikuuta 2012

Asennusjuomat ja moottoriurheilu

Näistä asioista aina puhutaan ettei ne sovi yhteen. Olen kyllä eri mieltä...

Tässä on tullu vietettyä pari päivää tallissa remontteja tehdessä ja kyllä tuo muutama asennusolut ja -lonkero on helpottanut hommaa hyvin. Kerran on tarvinnu vain kirota enskapyörän männäntapinsokkaa laittaessa, että VMP!

Katupyörän laittaminen onnistu kyllä yllättävän hyvin. Ilmanputsari modi on tullu tehtyä vähän halvemmalla, kuin kaupasta valmiilla paketeilla. Qaasariäkspertiltä ITG:n putsari ja sokea pohjalevy. Siihen ite kairas reiät kohalleen ja löi paikalleen RC8R:n kiihtyssuppiloilla sekä muutamalla ite tehdyllä tiivisteellä hinta jäi kivasti johonkin 140e nurkalle. Vastaava CPR:n ilmanputsari tais maksaa 390$. Tein-Itse ja-Säästin... Ensi viikolle onkin sitten säätö tiedossa ja toiveissa on, että jos huipputehoa olis +8hp lisää. Jännä nähä.

Enskapyörään tullu tehtyä vähän kaikkea pientä. Ekana hemmetinmoinen pesu, että sai kaiken roskan pois. Hyvinkään talvienskan ja entisen omistajan jäliltä sotkua on AIVAN JOKA PAIKASSA. Pakoputkessa oli mm. soossia siihen malliin, että patapatalla sai hangata jonkun verran sitä irti. Nyt putki kiiltää jonkun verran, että näyttää jo ihan hyvälle.
Tuli otettua sähköstartin suojakoppa pois, mäntä vaihettua ja tankorukkaset irrotettua. Jäähyttimestä oli alempi ilmanohjaimen kannake halennu niin se pitää hitsauttaa umpeen ja kiinni. Iskareihin kesäsäädöt millä viimeksi ajo luisti melko hyvin.

Vähän kaikennäköstä pientä piti viilailla siinä sivussa ja nyt kyllä vaikuttaa pyörä hyvälle. Ens vkl saa varmaan syylärin takasin niin on otettava pyörästä savut ilmoille. Sitten onkin valmis panssari cc kisaan. Vähän hirvittää miten käy jaksamisen, kun ei taida päästä täällä keski-suomen korkeuksilla paljoa ajamaan kesärenkailla.

edit. Sduke kävi penkissä ja siitähän irtos takarenkaalta 122,4hp. Ihan hyvin... Aivan vakiosta irronnu joskus 109hp.

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

SuperDuke patenttia

Viime viikonloppuna piti vähän katupyörääkin ehostaa, kun alkaa kausi lähestymään. Vähän netissä shoppailua ja sitten osien odottelua ja lopputuloksena on tämmöistä:

Superduken oma kiihtyssuppilo vs. rc8 kiihytyssuppilo.


Vähän tuon näköinen siitä pitäis tulla. Tuossa se on vain malliksi paikallaan, kun piti haaveilla.

Vähän penkitystä tiedossa joku päivä. Vielä enemmän tiedossa ja odotettavissa kasvaneita imu- sekä mekaanisia ääniä. Voi olla näin neuroottiselle äänien kuuntelijalle vähän ikävä. Mutta työnnetään korvatulpat syvemmälle päähän ja HAPPEEEEE!

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Hiljaista

On ollut kyllä hieman hiljaiselon merkkejä harrastusten puolella. Sairastelua enemmän ja vähemmän... Parhaana tapahtumana olikin maaliskuun alussa pieni keväinen kelkkareissu.
Keli mitä parhain ja ajo maistui tuommoisella uuden tyyppisellä kelkalla yllättävän hyvälle. Niin hyvälle että tuli paahdettua pitkin savoa yhtenä jyyränä.
Eräällä suoralla sitten pääsi ojanpenkka yllättämään aivan täysin. Siitä 4m korkeat ilmalennot ja kelkka aivan pystyssä. Koitin jarrulla saada keulaa alas ja ei mihinkään. Hyppäsin pois kyydistä ja jaloilleen alas. Huh, ei paha... Kunnes jatkoinkin lentoani siitä suoraan naamalleni ja olkapää edellä maahan. Ammuin itteni pystyyn, kun olin pysähtynyt ja katoin kelkkaa. Jes, kelkka pysy reitillä ja rullaa reittiä hissukseen eteenpäin ja sammu. Voi pärkele olkapää on pois paikaltaan. Nyt kävi näin ja sitten ei muuta kuin roikottamaan kättä ja koitin saada sitä takasin paikalleen. Eipä mennyt paikalleen ja sitten tulikin kaksi pelastavaa enkeliä polariksella ja skiidoolla jotka kyyditsi tienhaaraan ja pääsi soittamaan ambulanssia ja kyytiä keskussairaalaan. Kyllä oli muuten pitkä odotusaika ja kipeä kyyti mersussa! Lääkäri sitten sanoi kivat uutiset, että ei ole murtunu mitään. 3-viikkoa kantositeessä ja 6-viikon päästä voi käyttää kättä sitten vähän normaalimmin ja nostaa olkalinjan yläpuolelle.

Nyt on sitten pari viikkoa vielä, että on 6-viikkoa täynnä ja kuntoutus alkanut. Reilun 3-viikon päästä onkin jo kauden eka rupulikumi kisa, kun Panssari CC III ajetaan huhtikuussa. Sinne pitäis ukko saada jonkinlaiseen kuntoon. Eli varmaan fillaria polettava, kunhan tiet ovat kuivat. Pyörä onkin Hyvinkää talvienduron jäliltä, kun ei ole pystynyt ajamaan sen jälkeen ollenkaan. Nyt sitten onkin varaosakauppaa tehty, rengaskauppaa ja huoltoa tehtävä kurapyörälle, että on valmis kilpailuihin.

Katupyörään hieman tehtävä virityksiä siinä sivussa. Näin tällä kertaa.

maanantai 30. tammikuuta 2012

Hyvinkää Talvienduro 29.01.2012

Voi elämän kevät mitä touhua!

Eipä tienny poika sunnuntaina startatessa kohti Hyvinkäätä mihin on joutunu lähtemään. Katsastukset ja paperit ja muut hommat meni ihan kivasti ja pilttuunkin sai pistettyä pystyyn. Hieman kylmä meinas kangistaa joka paikkaa. Onneksi ei ollut lämpömittaria autossa niin ei tarvinnut murehtia.

Lähtökohta oli huono, spooria en oo ajanu juuri yhtään ja ajot muutenkin jääny vähälle enskapiikeillä. Tämä kaikki konkretisoitui sitten karulla tavalla. Lähdöstä 400m spooria ajettuani totesin ettei tästä tule mitään ja yhtäaikaa reitille lähteny kilpailijakumppani hävis heti näkyvistä.

Ensimmäisellä maastokokeella sai laskea takana tulevia ohitse, kerran annoin tilaa enemmänkin ja sit oltiin hangessa kiinni, great. Siinä sitten nosteltiin pyörää ylös. Toisella maastokokeella kävi samat tarinat. Toinen maastokoe ei hitaaseen rämpimiseen paljoa muutosta tuonut paitsi erään tienvarren reunaa kulkeneella spoorilla oli ikävästi vastakarvaan peukalon paksuinen puu kasvamassa maasta. Sehän osui sitten ajolasien ja kypärän välistä poskeen ja sitten irtosi veret. Tiettävästi moni muukin siihen törmänny kun näytti maasta jälet sille, että oli hieman kirjoittanut tai kaatunut oksan jälkeen. Kolmas maastokoe oli mukava ajaa vaikka sika hitaasti sekin meni. Hidas pätkä, pientä kieputusta ja pieniä mäkiä tuntui mukavalle. Surkea suoritus silti ja pyörän kytkin alkoi jyristää. Eli varmaankin välilevyt kierossa, aiemminkin ääntäny mutta nyt selkeästi kovemmin... Neljäs maastokoe oli päivän pisin ja pyöri Hyvinkään moottoriurheilukeskuksen ympärillä. Pätkällä oli mukavia korkeuseroja ja yksi mäki oli tosi mukava, onneksi ei itselle tuottanut tuskaa päästä ylös. Rämpimisen jälkeen avautui taivas: crossirataa! Ajattelin mielessäni, että nyt mä pääsen ajamaan kunnolla ja näyttämään, että ei tämä minun ajaminen nyt niin luokatonta ole! No olihan se kun ekan kerran rupesin mutkaan tullessa hapuilemaan takajarrua. Jarrupolin oli täysin jään peitossa. Ei auttanut kuin todeta:"v***u, miksi tämän pitää olla nyt näin vaikeeta?" Pääsin maaliin ekalta kierrokselta ja eipä se paljoa helpottanut siitä. Ajoaika ei itellä riittänyt ja huolto oli lähinnä hevosen tankkaus ja samantien reitille takaisin sekä 4min at-pisteitä.

Toinen kierros lähti paremmin menemään. Tuntui että nyt ajo kulkee vähän paremmin, että kyllä se varmaan tästä. Eka maastokoe kertoi samaa, kun aika parani(en kyllä ollu sillä kertaa jumissa). Toiselle maastokokeelle lähtiessä oli jo ajolasit jonkinverran jäässä ja alkoi vähän kylmä tunkeutua kypärän läpi päähän. Kolmasosan ajettuani toista maastokoetta tuli sitten totaallinen väsymys. Huollossa ei kerenny urheilujuomaa hörppäämään ollenkaan ja nyt sitten siitä sai maksaa kovaa hintaa. "Kilpailu" muuttui sillä sekunnilla selviytymistaisteluksi. Vauhti putosi entisestään ja ajon aikana ei paljoa päässä liikkunu muuta kuin, että miten voi vatsalihakset ja etureidet olla näin kipeät... Tuleeko se maali jo kohta? Silloin alkoi myös hapuileminen, kun vauhdin tippuessa entisestään myös tuli parit kaatumiset. Kierroksen toinen maastokoe tuntui kyllä loppumattomalta. Eikä hampaita paljoa naurattanut, kun tiesi että vielä on pitkä maastokoe jäljellä. Mieleen hiipi jo, että kiduttaako itteään vai luovuttaako. Itsepäinen kuin olen niin päätin, että kyllä maaliin ajetaan vaikka kuinka hiljaa tulisinkin.
Toiseksi viimeinen pätkä oli taas mukava, kun sai sinänsä erittäin väsyneenä ajella hieman teknisempää pätkää ja taiteilla mäkiä ylös. Viimeinen maastokoe olikin sitten tuskaa. Maastokokeen crossirata osuus suorastaan tuntui jumalalliselle, kun sai nousta jalkatapeille ja ajaa normaalisti(ilman takajarrua kylläkin). Siinä lyhyessä crossiosuudessa kerkesi jopa palautumaankin mikä auttoi jaksamaan 100m spooria. Vaikeuksien kautta pääsin kumminkin maaliin ja varikolle ajaessa tuntui kyllä(tuntuu vieläkin), että nyt on miehestä rutistettu mehut ja lihakset kipeytetty niin, että tuntee poika nahoissaan.

Yhteenveto: talvienduro on pe***estä, pyörää pitää madaltaa rehellisesti spooria ajaakseen ja en varmana aja enää ikinä(kunnes taas ensi kerralla).
Kisa oli kyllä tosi raskas ja kyllä vaativuuskin tuli aika kovana kolauksena. Ensikertalaiselle ihan hirveä kokemus ja se, että miten huono sitä voikaan olla perus suomienska spoori ajossa. Tästä eteenpäin tietää sen, että ei tartte kuvitella ihan hetkeen sitä, että c-luokassa ajais enempää talvikisoja. Kuntoluokka on itselle se juttu...
Nyt kerätään itsetunnon rippeet kasaan ja melkein alettava odottelemaan kisoja missä on kuntoluokka. Tähtäimessä oli Mikkelin kisa 4.3, että sielä ajaisi mutta harmittavasti kuntoluokka ei sielä aja. Toinen mitä odotetaan, että tulee kesä ja pääsee oikeasti ajamaan. Ei tuo persuus penkissä ajaminen ole oikein mun juttu...

Videoita löytyy youtubesta jari6981 käyttäjältä useampi muukin, lähes koko kilpailureitti:
mk 6 ja 7

mk8



ps. anteeksi kanssakilpailijoille joiden edessä könysin ja hidastin menoa.

lauantai 21. tammikuuta 2012

Spoorin tekemisen tuska

Kävin tänään ekan kerran ajamassa syvemmässä hangessa. Tarkoitus oli saada spooria auki ja vähän ajaakin. Lopputuloksena tämä onnistu:

Tämä meni siedettävästi

Tästä ei tullu mitään.

Loppu päätelmä oli, että minun 170cm vartalo ei ole tehty lumispooriin. Se kun ei jalat yltä maahan niin ei naurata. Muutama asennus sihijuoma kainaloon ja pyörän pesuun. Sitten koitetaan saada pyörää matalemmaksi. Taakse löysempi jousi, edestä ja takaa vaimennukset auki. Jos niillä saisi loihdittua hieman helpommaksi ajamista. Tablet tietokone on pop, hieman hankala kirjotella tämmöstä.

torstai 12. tammikuuta 2012

Ensimmäinen...

Morjens,

Tässä oliskin nopeasti ensimmäinen päivitys pieneen blogi kirjoitteluun. Lyhyesti mistä lähti ja minne on tässä päätynyt...

Historiassa on tullut omistettua 125kx, 250egs, 250sx ja 450sxf. Kesällä 450sxf sai lähteä, kun se pyörä ei tuntunut omalle oikein mitenkään. Jäärata ja supermoto oli ihan hauskaa sillä, mutta pikku jutut vei innostusta sen pyörän kanssa. Talouteen jäi 250sx ja sillä ajeltiin kesä... Mutta eihän sekään enään maistunut niin hyvälle, kun ajellessa alkoi miettimään muita asioita. Reippa kuukausi sitten ajatus endurosta alkoi kyteä(monipuolinen halpa harraste vehe, enska ja crosscountry kisoihin). Nopea tsiigaus nettimotoon ja vaihtotarjousta menemään, parissa päivässä sitten kävin ostamassa ktm 250sx:n tilalle tämmösen:


Kuutiot kasvoi 250cc => 300cc ja viimeisimmästä endurosta onkin aikaa jo 3-4 vuotta. Piikkiäkin teki mieli mutta kyllä iso 2t on hieno. Ekan kerran kävin ajaan liukkaassa kelissä marraskuun lopulla. Kyllä pauhaa ja metässä menee naurettavan helposti mitä vertaa vanhaan crossiin. Mikä hauskinta niin tuntuu keula ja alusta muutenkin pelaavan paremmin kuin vanhassa pyörässä ja crossiradalla varmaan kierrosajasta lähti 10s pois vaikka enduro onkin.

Viime viikonloppuna kävin ekaa kertaa ikinä ajamassa lumella enskapiikeillä ja olihan se hauskaa. Kohtuu haastavaa vain, kun ei nämä jalat ole kovin pitkät minulla... Spooria mennään puskemalla ja kokoajan meinaa kaatua sisämutkan puolelle. Vielä säästyi kaatumisilta vaikka paristi puuhun meinasikin ajaa.

Pelolla miettii mitä Hyvinkäällä käy, kun elämän ensimmäinen endurokisa c-avoimessa odottaa sielä. Toivottavasti tässä kerkeisi pari kertaa käydä ajamassakin ennen sitä, kun joutunut sairastelemaan aika paljon ja ei ole päässyt punttitreeniä ja muuta kuntoilua paljoa harrastamaan.

Tässä näin nopeasti pieni päivitys uuteen blogiin ja joku ilta hieman lisää kerrontaa. Mahdollisesti ensi viikonlopun ajomeinigeistä, kun pojatkin alkaa aukomaan jäärataa.

ps. Käykää tsekkaan videot(laskuvarjohyppyä, jäärataa, supermotoa ja crossia) youtubesta, sinne pääsee tästä: Youtube *klik*

t. Willik