Vähän näyttäisi sille, että eipä tässä kovin kummoisesti enduroa pääse tulevana kautena ajamaan. Mielekkäät kilpailut on aika vähissä. Viime kesänä oli se kaksi kisaa joista Vekara oli ihan huippu(ei järjestetä tänä vuonna), Jämsä taas niin kivikkoinen ja vaikea, että ei ihan älyttömästi napostelisi tänä vuonna sitä ajella. Mutta jos se nyt joku pitää ajaa niin se varmaan. Ei oikein ota taas selvää, että mille luokille nuo enskakisat on, kun on pari-ajoja ja veteraani cuppia. Osa SM:iä joissa ei varmana aja edes C-luokat.
Mutta cross country kisoja kyllä tuntuu olevan. Mikä mukavaa niin lähellä on useampia kisoja. Kaikista hurjin ässä lyödään pöytään Lievestuoreen MXB:stä. Kehtaako lamppupyörällä lähteä ajamaan kansallisen rossikisan?
Seuraavanlaisen ohjelman mukaisesti pitäisi koittaa kisoja ensi kesänä ajella:
20.4. Panssari CC, lunta maassa ja märkää?
8.6. Jämsä CC
15.6. Joutsa CC
10.8. Mikkeli CC
25.8. Jämsä enduro, reitti hirveetä kivikkoa, että ei oikein itelle maistu?
15.9. Lievestuore MXB, tää on ihan ässä hihasta????
19.10. Heinola CC, mitenköhän pahasti syksy tullu jo päälle?
torstai 21. maaliskuuta 2013
260km Saimaata kiertäen
Käytiin viime viikonloppuna Mikkelin Moottorikelkkailijoiden järkkäämällä safarilla. Lähtö oli Tornimäeltä ja näytti sinne tulleen jopa muitakin kelkkailijoita, kokonaiset 12kpl. Pakkasta oli niin paljon, että pakko oli vaihtaa puuvillahuppu neopreeni versioon.
Ensimmäinen etappi oli Ristiinaan itelle vähän tuntematonta reittiä. Ristiinassa ajoisimmille vehkeille eka tankkaus ja siitä eteenpäin kohti astuvansalmea jossa on piirretty aikojen saatossa kallioon vähän paremmin kestävällä punamullalla.
Järven selkää sai ajella jonninverran reilusti, että päästiin seuraavalle pienelle stopille Partakoskelle. Kesäisin kohtuu yleinen mesta veneille vissiinkin. Partakoskelta olikin mukavat reitit(sähkölinjan alunen varsinkin) ja sai pitää jo pientä vauhtiakin, kun lähdettiin ajamaan kohti Taipalsaarta jossa olikin ruokailutauko. Taipalsaaren suunnalla oli kyllä makoisaa reittiä. Ei mitään ihmeellisiä tilanteita ollut, kuin yhden kerran puski vähän leveäksi ja kerran meinas pudotus päästä yllättämään, mutta aika rauhassa tuota tuli ajettua.
Ruokailutauon jälkeen lähettiin ajeleen kohti Puumalaa ja tällä siivulla saikin ajaa oikeasti keskellä järveä. Ei nimittäin näkyny paljoa rantaa, kun sattui keskelle suur-saimaata. Vähän siinä oli ihmeteltävää...
Hätinvirran lossilla menimme sulan veden ylitse ja sitten alkoikin makoisat reitit. Puumalasta lähes koko matka Pistohiekalle oli aika makoisaa reittiä ajella! Välistä vähän meinasi vauhti olla reilu, mutta kyllähän siitä selvisi. Pistohiekalta oli jonninverran tylsää vesistöä ajettavana ja muutamia metsätaipaleita Anttolaan mennessä.
Anttolassa oli kahvitauko ja poliisit tankilla. Anttolasta lähettiin ajelemaan nopeampaa reittiä pitkin Mikkeliä. Matkalla vähän eksyttiin, kun en tiennyt reittiä ja ajoin vanhan tottumuksen mukaan. Porukka löytyi taas ja kylmä alkoi tulemaan. Jäällä ajellessa poliisitkin pysäyttivät sitten ja jututtivat vähän aikaa. Silloin oltiinkin jo lähellä Mikkeliä josta porukka hajautui jo ties minne. Osa Tornimäelle, osa Visulahteen ja ite takaisin satamaan.
Kello olikin 19.15, kun takaisin satamaan pääsin. Päivälle tuli mittaa aika reilusti ja eipä ole tullut ajettua ikinä noin pitkästi.
Kelkkaa käytin vian luvussa ja sieltä paljastui viaksi moottorin lämpötila-anturi. Ei paha vika ja helposti on anturi vaihettavissa. Virralle pitäisi alkaa keksimään ulosottoa, kun harmittavasti puhelimesta loppui akku ja sports-trakkerista jäi reitti osittain piirtämättä.
keskiviikko 27. helmikuuta 2013
Endurospoorille vaihtoehto
Kuten viime talvelta muistan ja Hyvinkään talvienduro raportista voi lukeakkin niin tuo lumispoorin ajaminen ei oikein maistu itelle. Eikä talvella endurointi oikein muutenkaan ole mukavaa, kesällä huomattavasti nautinnollisempaa. Siispä pienestä pojasta asti ollut haave moottorikelkasta piti pistää toteutukseen.
Pohjanmaalta löytyi kohtuu kilometreillä ja kunnoltaan hyvä Lynx rave 600 sdi -08. Nyt on tullut ajeltua +250km ja kyllä täytyy sanoa, että on se hauskaa touhua. Kiihtyy ja kulkee!
Ensimmäiset pienet modaukset oli, että ohjainraudat piti ostaa uudet ja varahihna, kun se oli päässy häviämään. Nyt ei olekkaan tarvinnut kuin polttaa bensaa ja öljyä. Välistä vähän rasvaa alustaan ja taas telamopolle kyytiä. Kulutukseltaan kelkka on kyllä ihan kohtuullinen, kun vienti on 16-18l/100km. Tuommoinen 100km lenkki itellä kestää sen 3-4h ja kaloreita palaa hyvin. Alla linkki Sports trackkeriin yhdestä ajosta:
Loppukesän rietastelut
Hieman on ollut hiljaiseloa Jämsän endurokilpailun jälkeen blogissa.
Syyksi saattaisi sanoa sen, että tuli vaihdettua hyvin palvellu superduke työtoverille ja seuraavana päivänä haettua Mäntsälästä uusi pyörä tilalle.
Sieltä saapui talouteen Hondan cbr1000rr -06. GPR:n sliparia lukuunottamatta se oli täysin vakiopeli. Kyykkypyörä ei ole yhtään mieluinen itselle mutta teho kylläkin maistuu. Ebayn ihmeellisestä maailmasta ostinkin uuden etukatteen, pleksin ja danmoton 3D cliparit. Noissa clipareissa on hyvä, että ne saa säädettyä täysin millaiseksi haluaa. Joskin vaikeat saada säädettyä toistensa peilikuviksi. Kerran kun nokka käy taivaissa ja rymähtää alas niin tuntuu, että kiinnitykset luistaa vähän.
Tuossa kevään jonain iltana on tarkoitus porata putkisokilla lukot noihin clipareihin. Ebaysta tilasin myös leovincen alumiini sliparin mistä löytyy e-hyväksyntä. Vähän voi joutua rälläkällä ajamaan db-killeriä, että saa vähän säveliä paremmiksi.
torstai 16. elokuuta 2012
SM Simulaattorimaailma enduro 12.8.2012 Jämsä
Juoruja kuulin, että Jämsässä olisi tarjolla hiekkapätkiä kisoissa. Kävin oikein kerrankin treenaamassa ja tekemässä iskareille pientä säätöä, että toimis hiekkapatikossa. Hyvin mielin kisoihin siis jopa vähän treenanneena.
Aamulla vaikutti sille, että päivästä tulee lämpöinen. Itsestäni lähdin kisapaikalle ja vanhempieni ja sedän seuratessa sitten perästä, kun lähellä kotipaikkaa oli kilpailut.
Perus temput katsastuksineen ja onneksi edellisenä iltana väänsin vara etuvanteelle fimi renkaan paikalleen ja otin mukaan. Nyt on nimittäin ollut eturenkaan kanssa jotain uskomatonta vääntöä, kun kolmatta sisärengasta tällä hetkellä pidän paikallaan ja se vuotaa. Kuten kaksi edellistäkin vain laskee paineita pois. Varavanteella paineet säilyy maailman tappiin asti joten ei muuta kuin se paikalleen ja kisaan.
Siirtymä ekalle pätkälle oli nopsa ja lähinkin siitä ajeleen normi vauhdilla. Totesin, että jarrukahva on aivan väärässä paikassa. Takaiskari potkii aivan älyttömästi takaisin ja pätkä on kaikkea muuta kuin nopea. Paikoitellen varsin hidasta puun kiertoa ja yksi märkä läntti mikä piti kiertää. Pätkää ajellessa meni kaasukäsi aika pahasti tukkoon. No se oli semmoinen, sijotus 22 ja kohti seuraavaa pätkää pienen siirtymän kautta.
Jarrukahvaa lähemmäksi tankoa ja uudestaan veivaamaan toista maastokoetta mikä oli kyllä omaan mieleen. Leveämpi, nopea ja vähän rossirataakin. Takaiskari oli vain liian kova, että potkiminen vain jatkui ja tuntui ettei pyörä etene. Ajo sinänsä ihan perusvarmaa suoritumista ja melkomoista jarruttelua, kun ei tiennyt reittiä ollenkaan. Sijotus 24:s ja kuten edelliselläkin pätkällä niin tälläkin tuli pataan 30-40s kärki ajasta. Muutoin aikojen puolesta kohtuullisen tasaista.
Huoltoon missä vähän bensaa tankkiin, iskarista vaimennusta auki, paluuvaimennusta kanssa auki ja ukolle mehua vyölaukkuun. Kuulin pahoja juttuja seuraavasta siirtymästä, että sielä on mäkiä. Ne ei ole ihan lempi juttu meikällä endurossa. Lähin rohkeasti ajamaan kohti 3MK:tta ja voi ziisus mitä kivikkoa se siirtymä oli. Minulle lyhyenä ihmisenä tuottaa hieman vaikeuksia, kun kivikossa tuppaa kumminkin vähän väliä aina vauhti loppumaan ja silloin pitäis jalan ylttää maahan. Siirtymä meni ihan hienosti kumminkin vaikka kivikkoa oli ja muutama ikävä mäki matkalla. Kolmas maastokoe tuli eteen ja ei muuta kuin tutustumaan pätkään. Melko varovaisesti tuli ajettua kun oli polkua ja kantoja reitillä ettei käy pahasti. Yhdessä kohdin onneksi oli ystävällinen henkilö varoittamassa liukkaasta sillasta. Ja voi prkl se oli liukas. Ei yhtään kaasua ja pyörä silti vain kampee sivuttain. Pätkästä ei ihme muistikuvia ole, mutta polkua ja hieman ristiin rastiin meneviä uria oli jonkin verran. Ei oikein tiennyt minne pitää ajaa ja kisan ainut spedeily tulikin sillä pätkällä, kun ajoin lippusiimoihin kiinni kun näin vähän erillailla mutkan. 5-10s meni siinä töpeksiessä. Sijoitus pätkällä 22:s ja minuutti kärkiaikaan.
Huollossa olikin vähän väsyny mies sitten jo. Ei tullu sen suuremmin mitään tehtyä, kun juotua urheilujuomaa ja tankattua pyörä. Seuraavalle kierrokselle olikin sitten tarkoituksena vähän hyökätä, kun huoltopäälliköt sano, että c-yleistuloksissa on iso nippu kuskeja samoilla luvuilla. Ei muuta kuin kohti seuraavaa kahta pätkää. 4MK:lla ajo lähti paremmin menemään kun takaiskari oli vähän parempi. Vähän potki silti takaisin ja reitti olikin kulunut jonkin verran ekalta kierrokselta. Vauhtia koitin puristaa lisää mutta kyllä vain ikävästi kädet puutui ja oikein puuskuttamaankin alkoi hengitys. Sijoitus pätkällä 22:s ja 4s nopeammin ajettu kuin ekalla kierroksella. Noooh, kova oli yritys ajaa kovempaa mutta käsien puutuminen vei sitten reilumman ajan parantamisen. Tietty reitti kuluneempi ja ajoin edellä olleen kiinni, että siitä tuli vielä oma ohjelmansa.
5MK olikin sitten mukava ajettava, joskin alkoi käymään vähän vaaralliseksi, kun lopussa piti vetää hieman pattisilla suorilla aika lujaa. Pakko oli hieman höllätä, kun niistä vauhdeista olisi kirjottanu mäntyyn niin olisi itku tullut. Ajo ihan perus juttua ja vähän kunnon loppumisen merkkejä alkoi tulemaan. Pätkän 20:s ja 10s ajasta pois ekalta kierrokselta. Ihan hyvä vaikka reitti oli siinäkin kuluneempi.
Huollossa juotavaa reilusti ja AT-asemalla odotellessa lähtöä päivän viimeiselle pitkälle siirtymälle ja 6MK:lle alkoi mieleen tulla ajatukset, että ei kiinnostaisi pätkääkään se kivikon ajaminen. Varovaisesti ajettava, että jaksaisi mennä loppuun kunnialla. Kello näytti, että nyt reitille ja sinne lähettiin. V*tutti ihan älyttömästi se mitä oli tulossa. Reitti oli kulunut ja paikkoja oli kierreltävä. Ukosta loppui mehut melko totaallisesti ja siirtymällä heti eka mäki tuotti ongelmia. 2krt nuritse ja se pyörän pystyyn vääntäminen vain tuntuu aina yhtä raskaalle. Sen jälkeen kaaduinkin joka mäessä ja paristi ihan vain reitillä. Väsymyksen mukana tuli kyllä kunnon kyntämistä, että kyllä sai paristi kirota ihan reilusti. Siirtymiltä selvisin 6MK:lle ja porukka siinä vähän ravisteli käsiään ja ajattelin että mennään nyt suoraan lähtöön ettei tartte odotella ja ottaa AT-pisteitä, kun ei kerennyt lenkiltä takaisin ajoissa.
Ajo tuntui ihan hyvälle joskin reitin kuluminen täällä oli vähän ikävämpi. Kerran spoorissa montun kohdalla jalka otti aika ikävästi kantoon ja repäisi niin, että lonkassa tuntui. Hieman rauhallisemmalla meiningillä pätkän loppuun ja melko samaa uraa pitkin mitä ekalla kierroksellakin ajoin. Pätkän maaliin ja taas oli hyvä fiilis, että tästäkin tuli sitten selvittyä! Maastokokeen 23:s ja ekalle kierrokselle 10s huonompi aika.
Sijoitukset meni aika tasan niin, että olin maalissa sitten c-avoimen 20:s. Ajoon ihan tyytyväinen, kun ei tullu pätkillä suuria virheitä. Pätkät jaksoi ajaa ihan hyvällä tsempillä mutta siirtymällä tullut väsähdys kyllä sai ajon aivan pirstaleiksi. Sen jälkeen kaikki tuntui niin vaikealle ja raskaalle että morjens. Mutta tällä eteenpäin ja kohti seuraavaa crosscountry kisaa. Endurot taitaapi olla tältä vuodelta ajettu ja jäljellä on kaksi cross countryä. Jämsä ja Heinola...
Aamulla vaikutti sille, että päivästä tulee lämpöinen. Itsestäni lähdin kisapaikalle ja vanhempieni ja sedän seuratessa sitten perästä, kun lähellä kotipaikkaa oli kilpailut.
Perus temput katsastuksineen ja onneksi edellisenä iltana väänsin vara etuvanteelle fimi renkaan paikalleen ja otin mukaan. Nyt on nimittäin ollut eturenkaan kanssa jotain uskomatonta vääntöä, kun kolmatta sisärengasta tällä hetkellä pidän paikallaan ja se vuotaa. Kuten kaksi edellistäkin vain laskee paineita pois. Varavanteella paineet säilyy maailman tappiin asti joten ei muuta kuin se paikalleen ja kisaan.
Siirtymä ekalle pätkälle oli nopsa ja lähinkin siitä ajeleen normi vauhdilla. Totesin, että jarrukahva on aivan väärässä paikassa. Takaiskari potkii aivan älyttömästi takaisin ja pätkä on kaikkea muuta kuin nopea. Paikoitellen varsin hidasta puun kiertoa ja yksi märkä läntti mikä piti kiertää. Pätkää ajellessa meni kaasukäsi aika pahasti tukkoon. No se oli semmoinen, sijotus 22 ja kohti seuraavaa pätkää pienen siirtymän kautta.
Jarrukahvaa lähemmäksi tankoa ja uudestaan veivaamaan toista maastokoetta mikä oli kyllä omaan mieleen. Leveämpi, nopea ja vähän rossirataakin. Takaiskari oli vain liian kova, että potkiminen vain jatkui ja tuntui ettei pyörä etene. Ajo sinänsä ihan perusvarmaa suoritumista ja melkomoista jarruttelua, kun ei tiennyt reittiä ollenkaan. Sijotus 24:s ja kuten edelliselläkin pätkällä niin tälläkin tuli pataan 30-40s kärki ajasta. Muutoin aikojen puolesta kohtuullisen tasaista.
Huoltoon missä vähän bensaa tankkiin, iskarista vaimennusta auki, paluuvaimennusta kanssa auki ja ukolle mehua vyölaukkuun. Kuulin pahoja juttuja seuraavasta siirtymästä, että sielä on mäkiä. Ne ei ole ihan lempi juttu meikällä endurossa. Lähin rohkeasti ajamaan kohti 3MK:tta ja voi ziisus mitä kivikkoa se siirtymä oli. Minulle lyhyenä ihmisenä tuottaa hieman vaikeuksia, kun kivikossa tuppaa kumminkin vähän väliä aina vauhti loppumaan ja silloin pitäis jalan ylttää maahan. Siirtymä meni ihan hienosti kumminkin vaikka kivikkoa oli ja muutama ikävä mäki matkalla. Kolmas maastokoe tuli eteen ja ei muuta kuin tutustumaan pätkään. Melko varovaisesti tuli ajettua kun oli polkua ja kantoja reitillä ettei käy pahasti. Yhdessä kohdin onneksi oli ystävällinen henkilö varoittamassa liukkaasta sillasta. Ja voi prkl se oli liukas. Ei yhtään kaasua ja pyörä silti vain kampee sivuttain. Pätkästä ei ihme muistikuvia ole, mutta polkua ja hieman ristiin rastiin meneviä uria oli jonkin verran. Ei oikein tiennyt minne pitää ajaa ja kisan ainut spedeily tulikin sillä pätkällä, kun ajoin lippusiimoihin kiinni kun näin vähän erillailla mutkan. 5-10s meni siinä töpeksiessä. Sijoitus pätkällä 22:s ja minuutti kärkiaikaan.
Huollossa olikin vähän väsyny mies sitten jo. Ei tullu sen suuremmin mitään tehtyä, kun juotua urheilujuomaa ja tankattua pyörä. Seuraavalle kierrokselle olikin sitten tarkoituksena vähän hyökätä, kun huoltopäälliköt sano, että c-yleistuloksissa on iso nippu kuskeja samoilla luvuilla. Ei muuta kuin kohti seuraavaa kahta pätkää. 4MK:lla ajo lähti paremmin menemään kun takaiskari oli vähän parempi. Vähän potki silti takaisin ja reitti olikin kulunut jonkin verran ekalta kierrokselta. Vauhtia koitin puristaa lisää mutta kyllä vain ikävästi kädet puutui ja oikein puuskuttamaankin alkoi hengitys. Sijoitus pätkällä 22:s ja 4s nopeammin ajettu kuin ekalla kierroksella. Noooh, kova oli yritys ajaa kovempaa mutta käsien puutuminen vei sitten reilumman ajan parantamisen. Tietty reitti kuluneempi ja ajoin edellä olleen kiinni, että siitä tuli vielä oma ohjelmansa.
5MK olikin sitten mukava ajettava, joskin alkoi käymään vähän vaaralliseksi, kun lopussa piti vetää hieman pattisilla suorilla aika lujaa. Pakko oli hieman höllätä, kun niistä vauhdeista olisi kirjottanu mäntyyn niin olisi itku tullut. Ajo ihan perus juttua ja vähän kunnon loppumisen merkkejä alkoi tulemaan. Pätkän 20:s ja 10s ajasta pois ekalta kierrokselta. Ihan hyvä vaikka reitti oli siinäkin kuluneempi.
Huollossa juotavaa reilusti ja AT-asemalla odotellessa lähtöä päivän viimeiselle pitkälle siirtymälle ja 6MK:lle alkoi mieleen tulla ajatukset, että ei kiinnostaisi pätkääkään se kivikon ajaminen. Varovaisesti ajettava, että jaksaisi mennä loppuun kunnialla. Kello näytti, että nyt reitille ja sinne lähettiin. V*tutti ihan älyttömästi se mitä oli tulossa. Reitti oli kulunut ja paikkoja oli kierreltävä. Ukosta loppui mehut melko totaallisesti ja siirtymällä heti eka mäki tuotti ongelmia. 2krt nuritse ja se pyörän pystyyn vääntäminen vain tuntuu aina yhtä raskaalle. Sen jälkeen kaaduinkin joka mäessä ja paristi ihan vain reitillä. Väsymyksen mukana tuli kyllä kunnon kyntämistä, että kyllä sai paristi kirota ihan reilusti. Siirtymiltä selvisin 6MK:lle ja porukka siinä vähän ravisteli käsiään ja ajattelin että mennään nyt suoraan lähtöön ettei tartte odotella ja ottaa AT-pisteitä, kun ei kerennyt lenkiltä takaisin ajoissa.
Ajo tuntui ihan hyvälle joskin reitin kuluminen täällä oli vähän ikävämpi. Kerran spoorissa montun kohdalla jalka otti aika ikävästi kantoon ja repäisi niin, että lonkassa tuntui. Hieman rauhallisemmalla meiningillä pätkän loppuun ja melko samaa uraa pitkin mitä ekalla kierroksellakin ajoin. Pätkän maaliin ja taas oli hyvä fiilis, että tästäkin tuli sitten selvittyä! Maastokokeen 23:s ja ekalle kierrokselle 10s huonompi aika.
Sijoitukset meni aika tasan niin, että olin maalissa sitten c-avoimen 20:s. Ajoon ihan tyytyväinen, kun ei tullu pätkillä suuria virheitä. Pätkät jaksoi ajaa ihan hyvällä tsempillä mutta siirtymällä tullut väsähdys kyllä sai ajon aivan pirstaleiksi. Sen jälkeen kaikki tuntui niin vaikealle ja raskaalle että morjens. Mutta tällä eteenpäin ja kohti seuraavaa crosscountry kisaa. Endurot taitaapi olla tältä vuodelta ajettu ja jäljellä on kaksi cross countryä. Jämsä ja Heinola...
maanantai 9. heinäkuuta 2012
Motopalvelu SM Enduro 7.7
Kisoihin piti lähteä vähällä treenillä. Ei ole tullu 4-5krt enempää ajettua ja sekin sisälti cc-kisan ja valmennuspäivän. Lähtökohta taas kohdallaan kisoihin ja kostean kuuma keli ei varmasti tee helpoksi kisaa.
Katsastukset ja ilmottautumiset kuten normisti. Äänet meni läpi ilman murehtimisia kevyesti ja niin päin pois.
Ensimmäiselle kierrokselle lähdin ajeleen meiningillä, että katotaan nyt mitä tulee ja miten maistuu. Aamulla olo oli vähän "höntti", että ajo ei välttämättä tänään lähde.
Ensimmäisenä oli pitkä siirtymä mikä oli panssariuraa, polkuja ja pikkusia mäkiä ja "teknisiä"kohtia. Makea siirtymä, tuommoista olisi ajanut vaikka koko päivän. Kunnon päälle tai käsille ei tämä ottanut juuri yhtään. Sitten oli ensimmäisen maastokokeen aika.
Vähän vaikea asennoitua jatkamaan saman tyylisen uran ajamiseen nyt sitten kelloa vastaan. Alussa oli hieno mäki mistä olis saanu vähän hypättyä ja otettua tyylikkään pienet "scrubi-kuvat". Mutta eipä tullu paljoa kikkailtua, kun ei tiennyt yhtään mitä sielä takana odottaa. Ekalla pätkällä piti ohittaa pari tyyppiä, päästivät todella hyvin ohitse. Toisen kohdalla tietysti sammutin pyörän vähän matkan päässä ja jouduin päästään ohitse. Ei muuta kuin perään ajelemaan ja totesin, että ajetaan nyt tässä etten sotkisi senkin kisaa. Mutta olin sen verran nopeampi, että päätin mennä ohitse sitten leveämmällä kohdalla. Siinä ohituksessa menikin kädet nopeasti tukkoon ja loppu maastokoe olikin pientä taistelua. Pari tyyppiä oli yhessä mäessä kiinni ja niistä pääsin onneksi ohitse. Pahoittelut kilpailutoverille minkä kanssa jouduin tuollain touhuamaan. Sijotus pätkällä 33. Monta pyörän sammutusta ja yksi paha kuormalava paikka, että piti nousta pyörältä pois ja taluttaa ylitse, parannettavaa jäi.
Katsastukset ja ilmottautumiset kuten normisti. Äänet meni läpi ilman murehtimisia kevyesti ja niin päin pois.
Ensimmäiselle kierrokselle lähdin ajeleen meiningillä, että katotaan nyt mitä tulee ja miten maistuu. Aamulla olo oli vähän "höntti", että ajo ei välttämättä tänään lähde.
Ensimmäisenä oli pitkä siirtymä mikä oli panssariuraa, polkuja ja pikkusia mäkiä ja "teknisiä"kohtia. Makea siirtymä, tuommoista olisi ajanut vaikka koko päivän. Kunnon päälle tai käsille ei tämä ottanut juuri yhtään. Sitten oli ensimmäisen maastokokeen aika.
Vähän vaikea asennoitua jatkamaan saman tyylisen uran ajamiseen nyt sitten kelloa vastaan. Alussa oli hieno mäki mistä olis saanu vähän hypättyä ja otettua tyylikkään pienet "scrubi-kuvat". Mutta eipä tullu paljoa kikkailtua, kun ei tiennyt yhtään mitä sielä takana odottaa. Ekalla pätkällä piti ohittaa pari tyyppiä, päästivät todella hyvin ohitse. Toisen kohdalla tietysti sammutin pyörän vähän matkan päässä ja jouduin päästään ohitse. Ei muuta kuin perään ajelemaan ja totesin, että ajetaan nyt tässä etten sotkisi senkin kisaa. Mutta olin sen verran nopeampi, että päätin mennä ohitse sitten leveämmällä kohdalla. Siinä ohituksessa menikin kädet nopeasti tukkoon ja loppu maastokoe olikin pientä taistelua. Pari tyyppiä oli yhessä mäessä kiinni ja niistä pääsin onneksi ohitse. Pahoittelut kilpailutoverille minkä kanssa jouduin tuollain touhuamaan. Sijotus pätkällä 33. Monta pyörän sammutusta ja yksi paha kuormalava paikka, että piti nousta pyörältä pois ja taluttaa ylitse, parannettavaa jäi.
Huollossa kerkesin hyvin tankkaamaan, juomaan ja pikkasen säätään etuiskareista vaimennuksia auki. Siitä ei muutakuin kohti helppoja siirtymiä ja kahta lyhyempää maastokoetta. 2 MK tuli nopeasti ja oli semmoinen ihan mukava baana ajella. Ekalla kierroksella tuhrasin aikaa aivan älyttömästi, kun oli suoran päässä 90-oikea ja 180 vasemmalle. Porukka oli vetässy lippusiimoista läpi ja mie siinä kohdalla hokasin, että voi helkkari tässä kävi näin. Pysähdyin ja käänsin pyörän ympäri, että pitäähän tämä pätkä ajaa niinkuin pitää ja ettei tule oikomisesta sanktiota. Joku yleisön hessu näyttikin sitten, että käänny ympäri ja jatka matkaa. Ei muuta kuin takaisin vaan paahtamaan. Loppu pätkä meni taas varoen pimeitä kohtia ja varomalla pitkäksi ajoja. Yhen kerran kävin syvällä spoorissa, kun en kerennyt katsomaan mistä sen sai kierrettyä. Ei mitään suurempaa tragediaa sillä pätkällä muuten, kuin tuo oikomis juttu. Sijotus pätkällä siitä huolimatta 28:s ja n. minuutti kärki aikaan. Ilman pysähtymistä ja tuumaamista olisi mennyt kyllä hyvin.
3 MK:lle olikin sitten helppo siirtymä hiekkatietä ja paria polkua pitkin. Maastokokeen piti olla yleisö pätkä mutta ei tuolla yleisöä ollut juurikaan. Maastokoe oli kyllä mieluinen, melko helppo ja pari makeeta kohtaa mistä vähän tuli vedettyä riskillä. Mukavia valleja ja vähän juuria urassa... Piti melko sokkona ajella, kun ei tiennyt yhtään miten reitti menee. Varovasti jarrutellessa mutkiin ja paristi silti meinas mennä lippusiimoihin. Maastokokeen jälkeen olikin sitten fiilis, että nyt tuntui meno jo vähän maistuvan ja ajokin semmoista mitä pitäisi olla. KYLLÄHÄN SE KULKIKIN! Sijotus maastokokeella 13:sta! 25s kärkeen mikä on paljon, mutta pohja-ajan ajanut on mennyt tosi paljon kovempaa mitä muu sakki. Sulka kypärään siitä, että parempi aika mitä luokan voittaneella. Pätkän tuloksista tietämättä vähän alla päin huoltoon, että mitäköhän tästä tulee...
Huollossa oli hyvin aikaa juoda ja tankata pyörä. Kerkes vähän rauhottumaan ja istumaan. Kuumuus alkoi kyllä tehdä tehtäviään ja pieni päänsärky alkoi hiipiä takavasemmalta. Ei muuta kuin uudestaan reitille ja sotasuunnitelmana on hyökätä 4 maastokokeella reippaasti.
Toiselle lenkillä lähdettäessä huomasin, että äänimerkki pyörii tyhjää. Ei muuta kun vähän matkaa siirtymää ja katseleen kiinnikettä ja syylärin kannakkeessa oleva holkki pyörikin tyhjää, ei pysty korjaamaan joten annettava olla. Siirtymä meni paremmin ja ei tullut harhailtua liikoja, kun tiesi jo mistä kiertää.
4 maastokokeelle sitten hyökkäys päälle ja ensimmäiset mäki kurvaukset menikin hienosti ja oli siistiä vähän ottaa ilmaa alle ja hypätä pitkään mäkeen alas ja kovalla jarrutuksella valliin. Sitten synkempään mehtään, sielä kanssakilpailija makoili ikävästi ja hiljensin katsomaan, että onko kunnossa. Hän viittoin, että anna mennä, ei hätää. Aukeammassa maastossa meinasin vetästä yhen kohdan pahasti pitkäksi, lippusiimat katkeili ja ei muutakuin pyörää ympäri ja taas tuhlaantui 10-20 s. Muutamia pyörän sammutuksia taas ja muistaakseni pari ohitusta piti tehdä. Ohitukset meni onneksi hyvin ilman, että vaaransi muiden ajoa. Pätkän puolivälissä alkoi kädet puutumaan ja pääsin taas ohittamaan yhden tyypin. Sammutin pyörän pari kertaa hitaissa paikoissa ja v***tti. Lähellä pätkän loppua sama kuormalava kohta ja yritin ajaa ylitse siitä. Tietysti kunnon sudituksella ja perä alta. Laitoin jalkaa maahan, että saan tukea ja sittenhän sitä kaaduttiin, kun ei puolen metrin jaloilla yltä. Tietysti suoraan kiven päälle ja näin kuinka ilmanohjaimen muovi ryysti kiveä pitkin. Äkkiä pumppasin pyörän ylös ja samalla hajos kengästä yksi solki. Loppupätkä olikin vähän kivikkoisempaa ja ylimääräinen ohjelma söi miestä jonkin verran ja alkoi kädet huutamaan hoosiannaa. 50 m ennen maalia tietysti vielä yksi pyörän sammutus ja pakko oli päästää takana tuleva uudestaan ohitse ja sitten pyörä käyntiin ja kaksi mutkaa jolloin huomasin, että maali oli taas aivan nurkan takana. Vähän joutu manaamaan, että nyt meni käteen ja tuli annettua turhan kaatumisen ja sammutusten vuoksi aika paljon myöden ajassa. Ei se silti kaikista huonointen menny. Sijotus 34 ja 20s huonommin kuin ekalla kierroksella. Ottaen huomioon reitin kulumisen ja ohjelman niin ihan ok. Silloin siirtymälle mennessä kyllä ärsytti, kun niin paljon piti spedeillä sillä maastokokeella ja se, että alkoi kunto vähän loppumaan.
Huoltoon tullessa päänsärky alkoi olemaan jo aika hyvä ja fiilis kadoksissa huonosti menneen pätkän jäljiltä. Pyörästä hajos taklausharjoituksessa kiven kanssa syyläristä korvake mikä vasta hitsattiin kuntoon. Eli taas korjataan ja ostoslistalle menee syylärinsuojat ettei tartte joka ajokerralla syyläreitä oikoa ja hitsailla. Kengästä meni soljen vastakappale mikä on kengässä. Ei aiheuta toimenpiteitä, kun ei niille pysty mitään tekemäänkään. Viimeiselle kahdelle maastokokeelle lähdin selviytymään. Varovaisella meiningillä, että maanantaina pääsee töihin.
5 maastokoe meni ihan ilman suuria murheita, vähän varovaisesti ja paria paikkaa varoen ettei tartte jäädä syvään spooriin kiinni. Kädet alkoi mennä taas tukkoon ja tuli ajettua liian pienellä vaihteella koko ajan ja alettua istumaan väärissä paikoissa. Sijoitus 28 ja puolen minsan päässä jo 10 porukka. Olisi ollut mahdollista ajaa sinne jos ei olisi työpäivä painanut takaraivossa ja olisi ajanut sillä isommalla vaihteella.
Helppo siirtymä viimeiselle pätkälle ja mielessä, että sielä vallit on menny varmaan pusseille ja niitä ei pidä ajaa. Siirtymällä alkoi vasen ranne kipeytymään oikein kunnolla ja tiedossa oli tämä vanha vaiva. Lähdin ajamaan viimeistä maastokoetta ihan ok asenteella ja muutama mutkaan meno meni aivan liian varovasti jarrutellen ja parissa mutkassa olikin tasaista. Valli kierti aivan törkeän kaukana sisäkaarteesta ja meni vähän tasapainoiluksi, kun ajoin sisälinjoja. Parissa mutkassa onneksi ajosilmää oli sen verran, että vallista tukea ja leikaten sisälle. Muuten pätkä meni kyllä ihan ok, paremminkin olis päässy mutta vähän varovaisuutta ja tasapaino-ongelmia mutkissa. Fiilis oli pätkän maalissa, että nyt on tullut vedettyä sen mitä kunto antaa periksi mutta vauhtia jäi kyllä vähän varastoon, kun tuli varottua sairaslomaa vähän liikaa. SIJOITUS 11:sta!!! Kyllä veti naamaa hymyyn, että ei olisi uskonut tuommoisella ajolla pääsevän noin hyvälle sijalle. 0,2s päässä pätkän 10 sija, 9 sija n.2s päässä ja vaivaisen 4s päässä 3 sijoitus pätkällä. Ne olisi voinut olla ajettavissa kiinni mutta kahden kärki meni niin kovaa, että heihin ei ollut mitään mahdollisuutta.
Kroppa kipeä ja hyvällä fiiliksellä sai tulla maaliin. Ennen kilpailua laitettu tavoite 40:nen porukkaan kerkeämisestä täytyi ja puoliväliin porukkaan myös. Mutta 3&6 pätkän hyvät sijoitukset ja pienet erot edellä meneviin sai kyllä tosi hyvälle mielelle. Jos vähän iskareita säätelis ja kävisi treenaamassa niin tulokset voisi olla vielä paremmat! Saa nähdä vain, että tuleeko endurokisoja vielä ajettua mutta crosscountrya ainakin paristi varmasti tiedossa.
tiistai 3. heinäkuuta 2012
JPV MX-koulukiertue 11.6.2012 Siilinjärvi
Vuosi sitten polkupyörällä olin lenkillä ja eksyin Mikkelin Haukilammen motocross radalle katseleen meininkiä. Sielähän oli Jussi-Pekka Vehviläisen MX-koulukiertue meneillään ja sielä olinkin puoli päivää kuunteluoppilaana. Totesin silloin, että tämmöiseen on päästävä.
Tänä vuonna sitten Sulkavalla olisi ollut samanmoinen, no se olikin täynnä. Missäköhän muualla olisi ko. koulukiertueen pysähdyspaikka? Siilinjärvi sattui lähelle ja kalenterissa löytyi lomapäivälle samantien paikka.
Ei muuta kuin paikalle ja meininki oli kohallaan, kun seurana oli monen kokoisia pyöriä ja kaikki crossi lisenssikuskeja. Nonni, eli vetomiehiä kaikki ja nyt meikäläinen enskapenana paikalla. Olinkin leikkisästi koko päivän ajan tunnettu "lamppumiehenä".
Päivä olikin tarkoitettu tehtäväksi niin, että 3 rastia ja jokainen rasti sisältää 4x10min ajoa. Totesin taas mielessäni, että huhhuh. Kyllä on meikä poika tämän ajorupeaman jälkeen vähän poikki. Radalle järjestettiinkin kolme hyvää lenkkiä mitä sitten ajeltiin vuorollaan.
Ajamiseen tuli hyviä vinkkejä ja nyt voi sitten vähän alkaa panostaan treenin laatuun, kun koittaa hieroa ajovinkkejä oikeasti selkäytimeen. Pääosin homma toimikin ihan hyvin, hieman jalkojen asentoa paranneltava. Jalkojen asento tekikin mukavan tempun ja alkoi käymään selkään ajaminen aivan älyttömästi. Typerin asia olikin, että ei oikein enduropyörän iskarit kestä semmoista sikaa mitä crossi vaatii. Patikkoa ei pystynyt yhtään ajamaan samalla tappamisen meiningillä mitä vuosi sitten, kun kävin vanhemmalla rossipyörällä veivaamassa sielä. Hyppyrit meni hyvin ylitse ja ajo maistui. Nyt piti hiivistellä hyppyreihin, kun pelotti että pyörän runko katkeaa, kun oikein laskee sopivasti pari metriä lyhyeksi tai pitkäksi.
Hyvä päivä® ja todella opettavainen. Valmennus jutut eivät tähän pelkästään jää vaan seuraavaksi pitää mennä sitten undercover meiningillä Honda extreme academy:n päivälle Kuopion Heinjoelle. Sielä taas saakin vastaan Pirisen&Pyrhösen&Jorgensenin joilta imeä oppia lisää. Sitä ennen onkin enduroa tiedossa Vekarajärvellä ja kesälomailua Riiassa, se hölläsee.
Tänä vuonna sitten Sulkavalla olisi ollut samanmoinen, no se olikin täynnä. Missäköhän muualla olisi ko. koulukiertueen pysähdyspaikka? Siilinjärvi sattui lähelle ja kalenterissa löytyi lomapäivälle samantien paikka.
Ei muuta kuin paikalle ja meininki oli kohallaan, kun seurana oli monen kokoisia pyöriä ja kaikki crossi lisenssikuskeja. Nonni, eli vetomiehiä kaikki ja nyt meikäläinen enskapenana paikalla. Olinkin leikkisästi koko päivän ajan tunnettu "lamppumiehenä".
Päivä olikin tarkoitettu tehtäväksi niin, että 3 rastia ja jokainen rasti sisältää 4x10min ajoa. Totesin taas mielessäni, että huhhuh. Kyllä on meikä poika tämän ajorupeaman jälkeen vähän poikki. Radalle järjestettiinkin kolme hyvää lenkkiä mitä sitten ajeltiin vuorollaan.
Ajamiseen tuli hyviä vinkkejä ja nyt voi sitten vähän alkaa panostaan treenin laatuun, kun koittaa hieroa ajovinkkejä oikeasti selkäytimeen. Pääosin homma toimikin ihan hyvin, hieman jalkojen asentoa paranneltava. Jalkojen asento tekikin mukavan tempun ja alkoi käymään selkään ajaminen aivan älyttömästi. Typerin asia olikin, että ei oikein enduropyörän iskarit kestä semmoista sikaa mitä crossi vaatii. Patikkoa ei pystynyt yhtään ajamaan samalla tappamisen meiningillä mitä vuosi sitten, kun kävin vanhemmalla rossipyörällä veivaamassa sielä. Hyppyrit meni hyvin ylitse ja ajo maistui. Nyt piti hiivistellä hyppyreihin, kun pelotti että pyörän runko katkeaa, kun oikein laskee sopivasti pari metriä lyhyeksi tai pitkäksi.
Hyvä päivä® ja todella opettavainen. Valmennus jutut eivät tähän pelkästään jää vaan seuraavaksi pitää mennä sitten undercover meiningillä Honda extreme academy:n päivälle Kuopion Heinjoelle. Sielä taas saakin vastaan Pirisen&Pyrhösen&Jorgensenin joilta imeä oppia lisää. Sitä ennen onkin enduroa tiedossa Vekarajärvellä ja kesälomailua Riiassa, se hölläsee.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)